Istun tyhjän kotini lattialla. Suljen silmäni ja hengitän. Muistan sen hetken kun tulin tänne astuin ovesta sisään ensimmäisen kerran. Aivan ihana! Huudahdin miehelleni ja sanoin, että tämä me otetaan. Niin vaikea päästää irti kodista mikä tuntui niin kodilta heti ensimmäisestä hetkestä alkaen. Kodista josta olin kiitollinen ihan jokainen päivä. Kodista jonka muistot pitävät otteessaan ja missä pystyin kuulemaan vielä rakkaan koirani tassujen äänen. Olen muuttanut elämässäni monta kertaa ja kun muutin tähän tiesin, että tähän haluan jäädä pitkään ja pysyvästi. Jokin tässä tuntui turvalliselta. Aina kuitenkaan kaikki ei mene niin miten itse toivoisi ja elämä päätti toisin. Tiedän, että tänne tulen kaipaamaan ja menee hetki, ennen kuin löydän paikan mikä tuntuu yhtä kodilta kuin tämä. Elämä on luopumista ja nyt on se hetki, jolloin on aika luopua. Vanha ovi suljettava ja uusi ovi aukaistava.
Muistan kun rakas enoni sanoi minulle ennen kuolemaansa, että muista nauttia ihan jokaisesta päivästä. Sen nauttimisen arvon ymmärtää sitten joskus, kun elämä ei ole enää itsestään selvää. Syvin elämän nautinto tuleekin siitä, että hyväksyy ensin tunteensa ja kohtaa ne ja kohdistaa sitten katseensa tulevaisuuteen. Aikuiseksi kasvaminen ja vastuun ottamisen opettelu ovat valintoja. Jos syy on aina muualla kuin itsessä, väistää vastuunsa ja jättää sen valinnan käyttämättä. Siitä seuraa aina inhimillistä kärsimystä. On olennaista ymmärtää olevansa nyt aikuinen joka osaa pitää huolen jo itsestään. Vaikka asiat ympärillä muuttuvat, voin löytää turvallisuuden itsestäni. Myös silloin kun olen yksin. Kun osaa olla itsensä kanssa yksin, ei tarvitse toista täyttämään itseään.
Olen jo lapsena oppinut selviytymiskeinoja. Jotka ovat syntyneet sellaisten kokemusten pohjalta, missä lapsena en ole kokenut olevani ehkä hyväksytty ja rakastettu sellaisena kuin olen. Tai hetkistä jolloin olen kokenut jonkinmoista turvattomuutta. Vanhemmistaan riippuvainen lapsi kehittää keinoja joilla voi turvata paikkansa perheessä ja kiltteys on yksi näistä suojautumis ja selviytymiskeinoista. Yksi tärkeimmistä asioista on alkaa rakentamaan rakastavaa suhdetta itseensä ja lakata pelkäämästä sitä, että tulee hylätyksi jos ei aina tee niin miten muut haluavat. Vaan kuuntelee omaa jaksamistaan ja omaa sisäistä ääntään.
Välillä tunteiden keskellä olen miettinyt kuulunko edes tähän maailmaan. Kun omat tunteeni tuntuvat sydämessä asti ja se raivo minkä tunnen sisimmässäni kun ihmisten julmuus ja maailman vääryys kouraisee niin, että tuntuu että muserrun kasaan. Tai kun toivon, että lähelläni oleva ihminen purkaisi padotun tuskansa ulos, ettei painostava tunne ei tuntuisi huoneessa enää. Tai kun kuljen yksin pimeässä ja aistin joka solulla ympäriltä tulevia signaaleja. Ja samalla mietin näitä hetkiä kun tunnen iloa, uudesta sisustetusta kodista ja voisin taas hyppiä ja pomppia ja tuntuu sitä, että voisin hajota pelkästä onnesta ja tunnen kiitollisuutta, että saan kokea tämän kaiken joka solulla.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.