" Rohkeus ei ole sitä, ettei pelota. Rohkeus on sitä että kykenee olemaan pelkojensa kanssa ja samalla kulkien siihen suuntaan, joka kutsuu. Kun elämme pelkojamme vältellen pienennämme ja köyhdytämme elämäämme. Jos taas pysyttelemme aina mukavuusalueellamme, emmekä haasta itseämme toimimaan toisin. Supistamme kykyämme ottaa vastaan mitä tahansa uutta ja hyvää. "

Terapiassa nostettiin taas esiin mennyt elämä. Paljon myös siihen liittyvät tunteet ja pelot. Jotka koen tietyllä tapaa jo käsittelleeni. Pelkoja on meillä kaikilla. Itsellä suurin pelko liittyy siihen että menettäisin heidät, ketkä ovat elämässäni ne tärkeimmät. Ja samaan aikaan tiedostan sen olevan asia, joka on jokaisen  hyväksyttävä. 

Näin viime yönä unta. Koti oli eri kuin nyt mutta unessa se oli kotini. Yksi huoneista oli homeessa. Se oli täynnä kosteutta. Niin täynnä kosteutta että vesi valui huoneen katosta, suorastaan kauttaaltaan, sitä tippui koko katon alueelta. Vesi oli väriltänsä kirkkaan väristä. Huoneen nurkassa oli pieni kohta mikä oli tumman harmaan homeen värinen. Haistelin mutta huone ei haissut homeelta. Näytti kuin veden kautta se puhdistuisi. Kuuntelin sen solisevaa ääntä. Äänessä oli jotakin rauhoittavaa. Silti jotenkin stressasin sitä että asunnossani oli kosteusvaurio. Jonka johdosta tulin ajatuksiin, että toisaalta tämähän on vain yksi huone ja korjattavissa. Seuraavaksi ajattelin, että entäpä jos tämä ei olekkaan oikea kotini? Entäpä jos tämä onkin ystävieni, mutta ei minun. Toin myös vanhempani katsomaan tuota vesivahinkoa. Oli tärkeää että Isäni oli paikalla toteamassa että ei hätää. Huoneen seinät olivat väriltään valkoiset, lukuunottamatta tuota pientä harmaata kohtaa. 

Jotenkin näen, että tuo koti kuvastaa minua itseäni. Näen, että minussa on tietynlainen vesivahinko. Iso osa on siitä vahingosta korjattu. Ja se korjaus on kirkastunut minua itseäni. Unessa ei pelottanut. Mieleni oli levollinen. Ääni mikä lähti vedestä, kiehtoi. En ajatellut unessa kodin myymistä. Mietin vain miten sen yhden harmaan kohdan saa korjattua. Toin isäni paikalle. Isäni puoleen käännyn silloin jos joku asia elämässäni tuntuu pelottavalta ja epävarmalta. Se, että aloin siirtämään tuota kosteusvaurioita unessa muiden kotiin  on itselleni tyypillistä myös nyt. Olisi paljon helpompi jättää kohtaamatta itse tunne ja hakea vikaa muista.  Tai peräti kieltää koko tunne.  Mikä parasta unessa, kyseessä oli vain vesivahinko. Se on vahinko mikä elämässä voidaan kuitenkin aina korjata. 

Viikonloppu! Ihanaa! Saan olla ihan yksin ja levätä! 💕