Kaikki mikä on uutta ja missä tunteet tulevat nähdyksi on pelottavaa. Myönnän, että pariterapia jännitti aluksi, vaikka yksilöterapia oli itselleni entuudestaan tuttua. Parisuhdeterapeuttimme on kuitenkin erittäin rento ja tietyllä tapaa napakka, lämmin, viisas ja helposti lähestyttävä. Kun kävimme alkuun vähän läpi ajatuksiamme parisuhteesta, nousi samalla esiin se mikä on itselle ja toiselle tärkeää.

 

Myönnän, että jo ensimmäisen käynnin jälkeen olimme todella väsyneitä. Se ei tarkoita, että käynti olisi ollut niin kuluttava ja ikävä. Vaan sanoisin enemmänkin, helpottava ja toivoa antava. Terapiaan liittyy vaan paljon työtä. Aivot tekevät työtä koko terapian ajan, tunteet nousevat pintaan ja tarpeet pyrkivät tulla ymmärretyiksi. Olen iloinen siitä, että olen saanut jo huomata, että meillä on mieheni kanssa sama tahtotila. Pysyä yhdessä ja korjata ja yrittää tehdä sekä toisemme, että itsemme onnelliseksi. 

 

Ja jo ensimmäisen käynnin jälkeen koimme ahaa-elämyksiä sen suhteen, millaisia huonoja käyttäytymismalleja olemme suhteessamme näiden reilu kymmenen vuoden aikana toteuttaneet ja miten väärin olemme kumpikin toimineet. Enkä puhu mieheni puolesta nyt, vaan itsestäni. 

 

Mutta millaiseksi olen todennut itseni? Niin. Olen asioiden suurentelija ja asioiden olettaja. Teen paljon pääni sisällä tulkintoja ja sen johdosta saatan väärennellä mieheni sanomisia, etenkin riitatilanteissa. Uhkaillen erolla. Puhun näiden omien tulkintojeni kautta ja niihin peilaten. Hermostun, korotan ääntäni, oletan  ja vedän vahvoja johtopäätöksiä mieheni eleistä ja ilmeistä ja kyllä, pidän näitä oletuksiani totuutena. Puhun aika usein myös terapiaan liittyvillä ilmaisuilla, mistä toisella ei ole ymmärrystä. Toisinaan olen myös suurennellut tilanteita – ja mieheni ollessa vetääntyjä ja omien tunteidensa vähättelijä, voitte kuvitella ristiriidan. 

 

Meillä on pitkä yhteinen historia. Vuodet ovat olleet onnellisia, mutta myös haastavia. Elämäämme on mahtunut surua, luopumista ja menetyksiä. Emme me ole eläneet jatkuvassa parisuhdehelvetissä, vaan olen tullut vain tietoisemmaksi tarpeistani tunteiden takana. En ole enää se joka riiteli ja pakeni sen jälkeen  paikalta ja aloitti aina entisen suhteen loputtua uuden parisuhteen. Olen nykyisin se joka haluaa oppia kommunikoimaan niin, että kumpikin meistä voi paremmin. Haluan tulla ymmärretyksi ja haluan löytää yhteyden. Sen minkä muistan meillä olleen suhteemme alkutaipaleella. 

 

Näen nyt jo pientä edistysaskelia jo toisen kerran jälkeen. En uhkaile niin herkästi en erolla, vaan mietin ennenkuin lähden tunteiden vietäväksi. En suurentele asioita asioita niin suureksi ja mieheni sanoittaa enemmän omia tekojaan. Emme ole myöskään jätä niin herkästi riitoja roikkumaan, vaan olemme vieneet ne loppuun asti. Anteeksi sanaan asti. Ymmärrän enemmän myös tapaani toimia ja mitä minussa tapahtuu, kun tulkinta minussa muuttuu todeksi. Yhteys itseeni katkeaa ensin. Tässä kohtaa voin valita. Astua joko tilaan, missä tunteet syttyvät vain nopeasti ja niiden mukaan toimitaan ennen kuin ajattelu ja harkinta ehtivät mukaan. Tai pysähtyä, hengittää ja olla tekemättä mitään. Tunteiden, ajatusten ja niitä laukaisseiden tapahtumien yksityiskohtaisempi tarkastelu on myös auttanut enemmän näkemään koko kuvan siitä, mitä tapahtuu ja miksi. 

 

Muistutamme myös toisiamme, rauhoittumaan ja miettimään. Tässä menen minä ja nyt en jaksa keskustella asiasta. Olemme myös pyytäneet toisiltamme apua; auta mua näkemään näkökulmia miksi sä toimit näin ja kerro miten voin olla tukenasi. Joskus vain toteamme; keskustelemme tästä sitten terapiassa!