Pääsiäinen meni nopeasti. Itsellä tosin tällä hetkellä on ehkä enemmän olo, että olisin ollut sairaslomalla kuin lomalla. Jäljelle tuosta sairastelusta jäi väsymys. Eilen kävimme kuitenkin elokuvissa, mikä oli varmaan tämän pääsiäisen kohokohta. Ja elokuva oli niin äärettömän hyvä, että se imaisi oikein mukaansa kahdeksi ja puoleksi tunniksi. Se teki niin hyvää. Sai muuta ajateltavaa. Kävin eilen salillakin, mutta salin jälkeinen heikko olo kyllä kertoi, että en ole vieläkään oikein kunnossa. Vaikka liikunta oli oikea ratkaisu selkäkipujani ajatellen.

On hassua, miten tietyt tunteet ja ajatukset kehossa saavat mieleen muistikuvia siitä hetkestä, kun tuntui että oma kontrolli elämään katoaa. Ei pystynyt vaikuttamaan asioihin, vaikka olisi halunnut.  Se puolestaan taas sai aikaan ahdistusta ja pelkoa. Kun sairastuin nyt ja voimat katosivat moneksi päiväksi, nuo tunteet ja ajatukset tulivat mieleen uudestaan. Jälleen sai istahtaa alas, käydä nuo tunteet lävitse ja keskittää ajatuksensa siihen, että tässä ei lopulta ole kyse saman toistumisesta. Vaan väsymyksestä mikä liittyy toipumiseen fyysisestä sairaudesta. Omalla kohdallani en voi puhua enää paniikkokohtauksesta, ehkä enemmänkin kehon muistista. Se muistaa vielä ja reagoi ajatuksiin mitkä liittyvät tuohon kyseiseen tapahtumaan. Minkä koin mielen tasolla ehkä pelottavimpana mitä koskaan oli tapahtunut. Ja mitä en ehkä koskaan olisi voinut kuvitella omalle kohdalleni. Minulle, ketä oli selvinnyt elämässään niin monesta vaikeudesta voittajana. Toisaalta taas, aina kun huomaan selviäväni uusista tuntemuksista. Se auttaa kehon muistia korvaamaan tuon menneisyyden vääristämän muistijäljen. 

Olen katsellut elokuvia taas tänään, siivoillut ja lueskellut kirjoja. Kävin myös kävelyllä . Yritän levätä vielä nämä muutamat päivät, että olisin loppuviikosta töissä jälleen voimissani.