Tähän pääsiäislomalle on mahtunut koko tunteiden kirjo. Juttelin eilen miehelleni ja sanoin hänelle, että jos joku lääkäri tai terapetti olisi kertonut sen mitä tiedän tänään, se olisi nopeuttanut aikoinaan toipumista loppuunpalamisesta. Olisin jo silloin ymmärtänyt sen, mikä merkitys ihmisen omalla hermostolla on siinä toipumisessa. 

Silti kaikesta huolimatta tulee päiviä, jolloin vain ihmettelen kun elämästä tuntuu katoavan värit, ilot, surut ja intohimot. Vaikka kaikki on periaatteessa hyvin, olo on vain outo ja tunteet lymyävät piilossa. Parin viikon aikana on ollut sellaisia päiviä ja kun vihdoin tavoitin surun ahistuksen alta, tunteet nousivat pintaan ja kehon kireys suli pois ja epämääräinen ahdistuksen tunne katosi. Tunteet ovat kuin rantapallo. Mitä syvemmälle veteen pallon yrittää painaa, sitä korkeammalle se pomppaa. Samoin jos yritämme kovasti hallita ajatuksiamme, ikävät ajatukset voivat nousta yllättäen pinnalle. Tunteet eivät kysele, saavatko ne nousta mieleen. Kaikenlaiset pienetkin, eri aistien kautta nousevat vihjeet pomppaavat muistuttamaan vanhasta kokemuksesta ja herättävät epämiellyttäviä tuntemuksia.

 

Tänään tiedän, että itselläni on ollut eräänlainen kiintymyssuhdevaurio. Henkinen ja inhimillinen kasvu on tästä syystä edellyttänyt sen, että kohtaan tunteet itsessäni ja etsin rakentavia keinoja purkaa tunteita. Muussa tapauksessa niiden lataus on ja pysyy minussa, kehossani ja alitajunnassani. Kun itselläni on traumatausta, vihan kohtaaminen on ollut haastava ja tärkeä vaihe menneisyydestä irrottautumisessa! Tässä on auttanut huomattavasti se, kun olen opetellut ensin kohtaamaan sisäisen lapseni (sen hermostoni minussa) ja sanoittamaan tarpeitani, sekä tuomaan itselleni hyväksyntää ja turvaa (rauhoittaen hermostoni minussa). Kannammekin traumojamme hermostossamme. Se mitä hermostossa ja ajattelussa tapahtuu, on yhteydessä toisiinsa. Ihmisen erottaakin eläimestä se, että pystymme luomaan stressin pelkän ajattelun avulla. Mutta kun tietoisesti alamme harjoittelemaan parasympaattisen hermoston aktivoimista, alkaa sisäinen turva vahvistua. Tämän ymmärryksen kautta olen oppinut kohtaamaan myös ihmisyyteen kuuluvat ”varjot” turvallisesti itsessäni. Lopulta meissä kaikissa on kaikki puolet ja kyky tuntea kaikkia tunteita. Se kuitenkin edellyttää itsensä ääreen pysähtymistä. Itselleen on tärkeä sallia kaikki esiin nousevat tunteet ja samaan aikaan ottaa vastuu myös omasta toiminnasta eli siitä kuinka tunteita ilmaisee.

 

Mutta kuinka olla aikuinen Ihmissuhteissa?⁣

⁣

Aikuisuuden päämääränä voidaan sanoa olevan itsen näkeminen eli  kypsyminen omaan kykyyn olla lähellä ja etäällä toista kadottamatta itseä.⁣ Tätä olen harjoitellut omassa parisuhteessa näiden vuosien ajan ja harjoittelen edelleen. 

⁣

Erillistyminen on kehitysvaihe joka alkaa  varsin pienenä jo, noin 2- vuoden iässä , kun lapsi alkaa sanoa Ei ja tämä on minun.⁣ Tämä kehitys jatkuu koko elämän ajan lapsen kehittyessä ja kehittäessä omia tarpeen, tahdon, halujen ja tunteiden ilmaisua.⁣ Hän irtautuu hiljalleen omista vanhemmistaan voidakseen muodostaa terveen minäkuvan ja vastuulliset aikuiset antavat  sen tapahtua asteittain ja luonnollisella tavalla. ⁣

⁣

Tämä eriytymisen ja kasvuprosessin päämääränä  on kasvaa aikuiseksi  omaksi  subjektiksi ja se on sisäinen kasvutapahtuma.⁣ Murray Bowenin mukaan aikuinen voi  todeta olevansa sitä pidemmällä irtautumisprosessissa: 

⁣

Mitä vähemmän hän reagoi tunteella perusperheensä dynamiikkaan⁣.

⁣Tai mitä objektiivisemmin hän kykenee havainnoimaan perheensä dynamiikkaa. Tai mitä tietoisempi hän on niistä myyteistä , kuvista, vääristymistä , syötteistä ja komiodraamoista joille hän on ollut lapsuudessa sokea⁣

⁣

Psykologinen irtautuminen on oikeastaan siis sisäinen tapahtuma , eikä sillä ole tekemistä maantieteellisen välimatkan ottamista lapsuuden perheestä. Erillistynyt aikuinen ilmaisee avoimesti omat mielipiteensä tarvitsematta tunnepitoisesti puollustella omia kannanottojaan tai hyökätä toisen näkemyksiä vastaan. Bowenin näkemyksen mukaan vaikeudet puolison, lasten, appivanhempien, esihenkilöiden ja ystävien kanssa toistavat ongelmia suhteessa toiseen tai molempiin vanhempiin. Suhteiden katkaiseminen Bowenin mukaan ei suinkaan ole osoitus ihmisen itsenäisyydestä , vaan päinvastoin se kertoo juuri tästä keskeneräisestä eriytymättömyydestä ja erillistymisprosessin vaikeudesta ja sen seurauksista ihmissuhteiden näyttämöillä. 

⁣

Olipa niin tai näin, psyykkinen kehityksemme on tulos siitä elämämme ihmissuhteiden jatkumosta.⁣ Jos pystymme jossain määrin kohtaamaan aikuisuudessa sellaista pyyteetöntä  rakkautta joka palauttaa ennalleen tai korjaa psyykkisiä rakenteita jotka vaurioituivat lapsuudessa alamme saada käsityksen siitä todellisesta minästämme, mikä puolestaan mahdollistaa vastavuoroisen rakkauden osoittamisen toisille. 

 

Isäni kuoleman jälkeen etsin merkitystä elämälle ja niin tärkeästä ihmissuhteesta irti päästämisessä oli hetkellinen tyhjyys, ennen kuin tilalle tuli jotain uutta. Silloin tuntui kun olisin ollut samaan aikaan kahdessa paikassa, vielä osittain kiinni vanhassa ja samalla luopumisesta seuraavassa tyhjässä tilassa, mitä täytin opinnoilla. Nyt ne opinnot ovat ohi ja eräänlaisen tyhjyyden sietäminen on hyvin vaativaa. Eräänlainen jatkuvuus rikkoutui ja sen myötä myös se turvallisuuden tunne. 

 

Sisäinen turva syntyy hermostossa. Koska koemme tunteet kehossamme, voimme luoda myös turvan tunteen kehomme kautta. Siksi hermostoa säätelemällä ja rauhoittamalla voimme vahvistaa myös sisäisen turvan kokemusta. Kun parasympaattinen lepää ja sulattele  -hermosto aktivoituu, tunnemme sen turvan tunteena. Hengitys syvenee, lihasjännitykset vapautuvat ja tulee rentoutunut olo. Myöskään aivojen ei silloin tarvitse olla hälytystilassa, mieli rauhoittuu ja koemme helpommin luottamusta. Kun olo on rauhallinen ja rentoutunut, tulee meissä tilaa olemisen kokemukselle. Siirrymme selviytymisen tilasta olemisen tilaan.

 

Sanoisinkin, että pelko syntyy mielessä ja rauha kehossa. Luomme siis pelkoa ympäristöstä tekemillämme tulkinnoilla ja luomme rauhaa kun rauhoitamme hermostomme avulla kehomme. Koska keho on mieltä vahvempi, kehon rauhoittuessa myös mieli rauhoittuu.

 

❤️

”Kun minulla on sisäinen rauha, minulla on kaikki vaikkei minulla olisi mitään. Kun minulta puuttuu sisäinen rauha, minulla ei ole mitään vaikka minulla olisi kaikki.” -Tommy Hellsten

❤️