Usein se miksi burnoutin tai suuren kriisin elämässään läpikäynyt alkaa kirjoittamaan blogia tai päiväkirjaa juontaa siitä, että asioiden ulkoistaminen itsestä auttaa jäsentämään ajatuksia ja tunteiden voima pienenee kun ne saa sanoitettua ulos. Helposti päiväkirjasta tai blogista voi tulla se minkä puoleen käännytään vain silloin kun itsellä on ikävä päivä tai paha olla. Itse haluan enemmän painottaa sitä hyvää mitä elämässäni on, niiden harmaiden päivien tai ikävien tunteiden rinnalla ja kirjoittaa myös niinä päivinä kun elämässäni on kaikki hyvin. Niitä päiviä kuitenkin on paljon enempi. 

❤️

Juuri tänään aamulla sain taas sellaisen onnellisuuskohtauksen. Mietin tätä mennyttä kesää ja sitä, että miten ihana loma meillä onkaan ollut. Kiiitollisin olen läheisistäni ja perheestäni ja ajasta heidän kanssaan. Sekä siitä, että olemme saaneet tänäkin kesänä pitää meidän kaikki koirat. Selkäni kanssa on ongelmaa, mutta olemme saaneet olla terveenä siitä huolimatta. Sekään ei ole itsestään selvää. Kuulin juuri eilen, että ystäväni oli saanut järvestä bakteerin ja on ollut sairaalassa viikon sen johdosta tehohoidossa. Vieläkään ei ole varmaa miten hyvin antibiootit purevat. Kiitollinen olen myös siitä ”ei hyvästä” olosta mikä nykyisin tulee, kun syön epäterveellistä ruokaa tai herkkuja. Huomaan, että tervellisestä ruuasta on alkanut pikkuhiljaa tulemaan jo elämäntapa ja kehoni vaatii sitä ja voin paremmin sitä saadessani. Kiitollisuutta herättää itsessä myös tämä lämmin kesä. Enkä halua valittaa kuumuudesta, vaikka ihanaahan se olisi, jos saisimme sellaiset lämpimät kesät, että myös eläimet saisivat vettä ja luonto ei kuivuisi. Kiitollinen myös niistä ihanista juoksulenkeistä ihanissa maisemissa mieheni kanssa. Kuntoni on kasvanut tämän kesän aikana, vaikka selkäni tarvitsee nyt hyvän osteopaatin käsittelyä. 

Huomenna alkaa uusi työ. Ei jännitä ja olen edelleen levollinen. Vaikka vähän mietittyttää tulevan syksyn ja työn puolesta muuten. Miten sitten jaksan ja mitä elämä tuo tullessaan silloin kun voimat ja tunteet eivät ole samanlaiset kuin kesällä. Oma prosessointi opintoihin liittyen on keikuttanut välillä omaa venettäni ja olen pitänyt rajoistani kiinni välillä aika yliampuvallakin tavalla. Se tuo varsinkin syksyisin oman haasteensa jaksamiseen. Vaihtoehtona kun muuten olisi itseni hylkääminen ja oman ääneni tukahduttaminen. Aina kun elämässä löytyy joku ketä ei näe arvojani, mutta itse en halua olla se joka niitä ei näe.

❤️

Kesällä saan voimaa auringosta ja ruuasta ja siitä, että on aikaa palautua. Kaikki mitä kesällä suuhuni laitan on tuoretta ja pitää sisällään paljon marjoja ja vihanneksia. Talvella taas jatkuva harmaus väsyttää ja ei ole voimaa lähteä harrastamaan liikuntaa samalla tavalla kuin kesällä ja tulee sorruttua enemmän mielitekoihin. Olen kesän lapsi ja sen huomaa kyllä kaikessa.