Elämme maailmassa, jossa tunteiden näyttäminen katsotaan surullisen usein heikkoudeksi tai huonoksi käytökseksi. Miksi ihmeessä kiellämme niin tärkeän osan itsestämme? Tunteet meissä eivät valehtele, ne osoittavat ja auttavat ymmärtämään tarpeitamme erittäin selvästi, jos vain osaisimme arvostaa ja kuunnella niitä. Tunteilla on tärkeä tehtävä, jos vain osaamme pysähtyä niiden äärelle.
Tunteet taltioituvat kehomme muistiin ja niin uskomatonta mutta totta, keho ei unohda. Se odottaa ja hakee tilaisuuksia purkaa kipua, joka on tallessa. Odottamassa, että voimaa olisi riittävästi tuntea ja kokea kipua. Itkeä itkuja, joita ei joskus ole pystynyt itkemään. Keho ei unohda surematonta surua, eikä myöskään nieltyä kauhua. Keho muistaa kyllä. Se jaksaa odottaa. Sitä oikeaa hetkeä, kun tunteet nousevat taas esiin.
❤️
Kun pieni lapsi tuntee omasta halustaan, hän saa näistä tunnekokemuksista voimaa, sillä hän oppii ottamaan tunteen vastaan ja päästämään siitä myös irti! Kokemustasolla hän oppii, ettei tunteilla ole voimaa murskata häntä, sillä katsopa – mitään pahaa ei tapahdu jos tuntee! Päinvastoin, olo ehkä kevenee ja ymmärrys itsestä syvenee. Jos taas teemme kaikkemme, että lapsemme ei ikinä tunne, tunteet alkavat häntäkin pelottaa ja hän oppii esimerkistämme niitä tukahduttamaan. Näin kävi myös omalla kohdalla omassa lapsuudessani. Sen ajan kasvatusmetodeissa ei tunteille annettu paljon painoarvoa.
❤️
Olen paljon käsitellyt elämääni lapsuuteni jälkeen ja kohdannut tunteita. Nykyisin ne virtaavat minussa vapaasti. Enää en mieti, mitä loppuunpalaminen sai minussa aikaan ja mikä muistuttaa mistäkin, vaan enemmänkin mitä tunnen nyt tässä hetkessä, mikä tunne on kyseessä ja mitkä ovat selviytymiskeinoni tunteen kanssa. Koska itse näen, että ajatukset luovat todellisuutemme, sekä tunteemme.
Mitä enemmän lähelläni oleva ihminen yrittää tukahduttaa tuskaisia tunteitaan, sitä suuremmalla voimalla niiden sanaton energia puskee hänestä ulos. Tämä saa taas minut toisten tunteita voimakkaasti aistivan ja niistä vastuuta kantavan ottamaan ne itseensä ja heilahtamaan epätasapainoon hetkeksi tai pidemmäksi ajaksi. Itsestäni silloin tuntuu monesti siltä, että olisin kuin kadottanut yhteyden omaan kehooni kokonaan, kun olen ollut voimakkaiden tunne-energioiden riepottelussa.
❤️
Empatia on mitä suuremmissa määrin toisen tunteen ymmärtämistä ja sen kokemista itsessään. Vasta kun osaa itse antautua kaikille tunteille, voi oppia myötätuntoisesti kohtaamaan myös toisten tunteita.
Tunteiden eräs tärkeimmistä tehtävistä on kertoa, mikä on hyvinvointimme kannalta tärkeää juuri nyt. Tunteet saavat meidät hakeutumaan hyvinvointia tukevien asioiden äärelle, kuten mukavien ihmisten seuraan. Toisaalta tunteet voivat saada meidät myös välttelemään asioita, jotka ovat vahingollisia. Tai etsimään ympäriltä syitä tunteille, jolloin ne helposti jäävät kohtaamatta. Kaikki tunteet ovat sallittuja, ei ole väärin tuntea erilaisia tunteita. Tunteita ei kannata kätkeä, sillä silloin ne voivat patoutua sisälle, viedä meiltä energiaa ja tuottaa pahoinvointia.
❤️
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.