Olen näiden vuosien aikana saanut huomata, että Ihminen on oikeastaan sitä mitä hän ajattelee ! Onneksi meillä on kuitenkin vapaus valita mitä ajattelemme ! Se mitä ajattelemme herättää meissä aina tunteen. Kehosi kuulee kaiken sen, mitä mieli sanoo. 

 

Tunteen kun kokee se purkautuu, ellei ihminen ole jäänyt kiinni johonkin ajatukseen, mikä nostaa esiin uuden tunteen, tunteet kun voivat olla päällekkäin, mutta ne ovat kiinni aina omassa uskomuksessa ja omissa ajatuksissa. Tunteen voima kuitenkin heikkenee kun tätä tunteen purkamista jatketaan aina uudestaan ja uudestaan. Se ei ole aina helppoa ja monesti olemme oppineet kiertämään tunnetta ja painamme sen alas omien uskomustemme vuoksi. Jolloin ajatustemme ja tunteen tuoma viesti ei tavoita ymmärrystämme. Alamme uskomaan tarinaa mitä kehomme ja ajatuksemme nostavat esiin tunnetasolla. Oikeastaan voisi sanoa, että tunnet sitä mihin tarinaan uskot. Hiljalleen kun niitä tarinoita alkaa muutamaan. Niistä tarinoista alkaa päästämään irti, ei ole tarvetta enää tuntea tiettyjä tunteita. Näin omalla kohdallani on käynyt.

 

Negatiiviset ajatukset kuitenkin vääjäämättä vaikuttaa tunteisiin. Ahdistuskin on oikeastaan tunne, mutta se ei ole vaarallinen eikä sitä kannata yrittää työntää sivuun. Se on sinulle pieni (joskin kipeä) toive, että kääntyisit vihdoin itseäsi kohti ja kysyisit, mitä sinulle kuuluu ja mitä ahdistuksen takaa löytyy. Koska  kun alkaa ahdistaa, käy helposti niin, että pian kaikki alkaa ahdistaa. Ahdistus on seurausta siitä, että on ohittanut omat tarpeensa tai tunteensa pitkään. Kun huomaa ahdistuksen, pitäisi kysyä itseltä: Mikä tunne haluaa tulla kuulluksi? Minkä tunteen olen yrittänyt ohittaa? 

 

 

Olen viime aikoina kiinnittänyt ihan huomiota siihen, miten lähelläni olevat ihmiset puhuvat ja pohtinut mitä tarinaa he uskovat. On tärkeää osata katkaista negatiivinen ajattelun kierre. Oikeastaan osata tunnistaa se hetki, kun omat ajatukset alkavat saamaan aikaan ahdistusta ja haastavia tunteita ja pohtia, onko ne edes totta. Vai luovatko omat ajatuksesi omaa turvattomuuttasi. Kun voi nähdä maailman turvallisena, ei kehonmielen tarvitse silloin reagoida kaikkeen. Olenkin todennut miten tärkeää on lopulta on tiedostaa, että aina voi valita toisen tien ja rakentaa myös oman uskomuksen oman elämän tarinassa. Kun luot uskomuksen, luot samalla myös todellisuuden. Jokainen voisi oikeastaan kysyä itseltään, mitä hyödyn kun pidän tästä kiinni. 

 

Muullakin on uskomuksia, mitä olen työstänyt;

 

Elämäni on selviytymistä. 

Ikä tuo mukanaan vaivoja.

Flunssakausi tuo mukanaan tartuntoja.

Mikään ei koskaan riitä. 

Koko terveydenhoito pettää.

On aivan turha yrittää.

Ihmisiin ei voi aina luottaa.

Mun täytyy tehdä.

 

Näiden kohdalla olen tehnyt valintoja;

 

Elämään kuuluu vastoinkäymisiä, samoin kuin ilon hetkiä.

Ikä on vain numero, mutta kehooni ja ajatuksiini voin myös osaltaan vaikuttaa itse. 

Flunssakausi ei tarkoita aina tartuntoja. Jos ymmärrät stressin merkityksen terveyteen, et välttämättä edes saa flunssaa.

Minä voin valita mihin riitän.

Vaikka terveydenhuolto on kovilla, on silti heitä ketkä tekevät työnsä hyvin ja suurell sydämellä.

Kun etenen pienin askelin, pääsen lopputulokseen.

Onneksi elämässäni on heitä, joihin voin luottaa.

Minä saan tehdä! 

 

Tämä vuosi, niinkuin edellisetkin vuodet ovat nostaneet esiin stressin oireet, mitkä aika pian nykyisin tunnistan. Korona sai aikaan itselläni autonomisen hermoston toimintahäiriön. Mikä on tuonut jaksamiseen ongelmia. Ehkä suurin ongelmani onkin se, kun olen stressaantunut ja väsynyt, alan herkästi uskomaan tarinaa mitä kehoni sillä hetkellä viestittää ja aika usein se viesti on väärä. Olen kuitenkin jo niin pitkällä, että tiedostan tämän. Sallin tunteet. Yksi yleisimmistä stressin oireistani on vagushermon epätasapainosta johtuva pään ja niskan alueen lihasten jännittyneisyys. Hampaiden yhteen pureminen, migreeni ja niska-hartiaseudun kivut mitkä voivat johtua siitä, että vagushermo ei toimi kuten sen kuuluisi.

 

Olen kärsinyt jännityspäänsäryistä ja stressin aiheuttamasta migreenistä, ahdistuksesta sekä hampaiden yhteen puremisesta jo vuosia. Kaikki oireeni linkittyvät enemmän ja vähemmän stressiin – mitä haastavampaa arki on ja mitä enemmän koen stressiä, sitä tiukemmalle menee kehoni, mieleni ja hermostoni. Ikävintä ehkä kaikessa onkin usein  se, että juuri silloin kun tarvitsisin eniten tasapainottamista, lempeyttä, pysähtymistä ja rentoutumista, ajan löytäminen siihen tuntuu olevan kateissa. 

 

Keho reagoi silloin ulkoiseen paineeseen, ja hermosto menee valmiustilaan. Joudun tasapainottamaan sitä omilla valinnoillani. Sitä olen tehnyt nytkin. Oikeastaan melkein puolisen vuotta. 

Ja sanoisinkin, että tunteet saa nousta ja saa tuntua. Uskaltamalla olla itseni tukena, silloinkin kun koen vaativia (tai todella vaativia) tunteita, vahvistan omia tunnesäätely taitojani ja kykyäni olla hylkäämättä itseäni. 

 

❤️