Mieheni pyytää usein minulta apua. Hän ajattelee että tämä on helpompi tehdä kaksin kuin yhdessä. Viime aikoina tuo avun pyytäminen on aiheuttanut itsessäni kiukkua. Tosin hänenkin tavassa pyytää apua on välillä parantamisen varaa. Pohdin eilen miksi siitä kiukuttelen. Tajusin, että siksi koska itseni on niin älyttömän vaikea myöntää olevani heikko. Ennemmin kiroilen ja väännän asian kanssa yksin, kuin myöntäisin toiselle että en selviä tämän kanssa, auttaisiko minua? 

Tälläkin hetkellä asiat ovat kohdallani prosessissa. Opettelen käsittelemään tunteitani. Olen paljon lukenut aisoihin liittyen ja en tässä kohtaa näe mitään muuta vaihtoehtoa. Monesti luomme elämämme olosuhteita tiedostamattomasti, antaen rajoittavien uskomustemme ja menneisyyden kokemusten määrittää sitä mikä meille on milloinkin mahdollista. Jos olemme kokeneet riittävän paljon pettymyksiä, emme kenties enää edes uskalla unelmoida. Meillä kuitenkin on valta ja mahdollisuus lähteä muuttamaan asioita – luomaan elämäämme aidosta itsestämme käsin.

Ihmiset tukahduttavat tunteita, joita eivät uskalla tai osaa ilmaista. Jos ei ole koskaan saanut apua tunteiden käsittelyyn, ei lopulta voi edes ymmärtää että näin tapahtuu. Tunne jää kuitenkin kehoon. Ja siinä on kyse aivokemiasta. Tunteet ovat kehollisia ja ne tuottavat muutoksia meidän fysiologisiin toimintoihimme, kuten sykkeeseen, verenvirtaukseen ja  hormoonieritykseen. Tulemme useinkin  loukatuksi juuri siksi että meiltä uupuu nämä tärkeät tunnetaidot. Moni kyllä sanoo antaneensa anteeksi mutta tunnereaktiot kehossa kyllä kertovat ovatko asiat oikeasti loppuunkäsitelty. Jos tunne on taitavasti tukahdutettu tai piilotettu. Ja se ryöpsähtelee  esiin milloin missäkin tilanteessa.

 
"Joku tönäisee meitä kaupan jonossa, ja koemme sen henkilökohtaisena loukkauksena. Puolisomme unohtaa nimipäivämme ja tulkitsemme sen välinpitämättömyydeksi. Projisoimme sisäistä maailmaamme toisiin ihmisiin ja näemme sen mitä haluamme nähdä. Toimimme reaktiivisesti sen sijaan, että käyttäisimme harkintakykyä. Teemme ennakko-oletuksia ja vääriä johtopäätöksiä. Huomaamme toistavamme samaa negatiivista kaavaa vuodesta toiseen elämän eri osa-alueilla. Voi myös olla, että puudutamme itsemme täydellisesti ja mikään ei tunnu enää miltään."
 

"Padotut tunteet aiheuttavat henkisiä oireita, kuten alakuloa, masennusta, ahdistuneisuutta ja ärtyisyyttä. Ne vaikuttavat myös fyysiseen kehoon vaikuttamalla muun muassa kehon pH-tasapainoon ja altistaen meidät näin eri taudinaiheuttajille. Tyypillisiä tukahdutettujen tunteiden seurauksia ovat myös erilaiset kivut: selkä- ja vatsakivut, päänsärky sekä erilaiset tulehdukset. "

Me voimme hyvin jos me saamme elää tunteita läpi ja ilmaista niitä. Sekä saamme kuin luvan kanssa työstää ikäviä tunteita, näyttää ja ja lopulta päästää niistä irti. Oleellista kuitenkin on, että niiden ilmaisun ja työstämisen kautta ei tule pahaa oloa muille ihmisille. 
Kun tämän kaiken jälkeen vihdoin saa kosketuksen omaan ytimeen, pääsee kiinni tunteisiin, jotka auttavat minua matkalla kohti toiveitani. Rakkaus, kiitollisuus ja hyväntahtoisuus ovat tunteita, joilla on todella voima muuttaa elämämme suuntaa. Kun vapaudumme mielen kahleista ja kuormittavista tunteista, on helpompi kuulla vihdoinkin oman sielunsa puhetta.