Tuli mieleen eräs syksy muutama vuosi takaperin. Ihmettelin, mitä tapahtui kun luulin uupuneeni uudestaan. Ennen sitä hetkeä olin ollut kuukauden verran ollut hartioista aivan jumissa. Hengitys oli pinnallista ja pinna oli kireä. Yritin hengitellä, mutta mikään ei tuntunut auttavan. Nyt vasta vuosien jälkeen lukiessani tuota kirjaa, tajusin etten silloin ollut antanut tilaa tunteille. En halunnut tuntea siihen ajankohtaan liittyviä tunteita, estin tiedostamattani tunteiden viriämisen ja palautuminen todellisuudessa alkoi vasta sitten kun päästin irti ja jäin hetkeksi sairaslomalle. 

Stressin ollessa päällä, hengityksen lihaksia käytetään eri tavalla. Kehon tasapaino häiriintyy ja syntyy se paljon puhuttu hätätila. Pitkään tuon hätätilan ollessa päällä, keho tilttaa eikä jaksa enää. Tiedän opintojeni ja lukemieni kirjojen kautta, että voimakkaiden kokemusten yhteydessä tunteiden ilmeneminen ja viriäminen tapahtuu eri tavoin kuin neutraalimpien, ei- traumaattisten kokemusten yhteydessä. Tietyt  tunteet saattavat ilmetä tilanteissa, joissa halutaan välttää itse alkuperäinen, kipeä tunne. Esimerkiksi joku voi kokea masennusta, mutta masennus itse asiassa peittää alleen vihan tunteen. Viha voi peittää alleen myös surun tunteen. Sen olen myös itse tänä vuonna huomannut. Terapiassa tarkoituksena onkin oppia löytämään nämä primaarit tunteet tavoitteena saavuttaa syvällisempi  kokemus niistä. Parhaimmillaan  voi saada uutta ymmärrystä siihen, mitä todella elämässään tarvitsee, ja muuttaa käyttäytymistään sen suuntaiseksi. 

Parhaiten lopulta elämässä selviävät ne joilla on kyky navigoida omassa tunnemaailmassa ja pärjätä sen kanssa. Elämä ei vain ole aina helppoa ja vaikka haluaisimme päästä helpolla, niin ei vain aina käy. Välillä on elettävä näiden kovien aikojen läpi ja hyväksyttävä, et se herättää vaikeita tunteita. Se mikä on hyvä, että selvitymiskykyä pystyy onneksi kasvattamaan. Se ei ole aina helppoa eikä yksinkertaista. Ja vaikka minuunkin on rakennettu vahva ja voimakas sisu, se tarvitsee parikseen aina rajat. Vahvan sisun hyödyntäminen arjen keskellä ei ole kestävä ratkaisu. Ihan jokaisen olisi hyvä oppia kunnioittamaan itseä niin paljon, että itsen ylittäminen tapahtuu vain hyvästä syystä ja silloin huolehdimme myös palautumisesta sen jälkeen. Muuten on vaarana uupua uudestaan.

❤️